Ihmissusi Lontoossa (1981)

Enpä ollutkaan hetkeen katsonut 80-luvun kauhuelokuvia, joten nyt katsoin.

Ihmissusi Lontoossa on ilmeisesti hyvinkin oleellinen perusteos, joka pitkälti aloitti kasarin kauhukomediagenren ja toimi innoittajana monelle myöhemmälle klassikolle – ja silti en ollut sitä aiemmin nähnyt! Alkuperäinen nimi, An American Werewolf in London, tavallaan esittää perusidean suomennosta tarkemmin, mutta toisaalta antaa myös jossain määrin virheellisen mielikuvan. Elokuvan ihmissusi tosiaan on amerikkalainen, mutta lykantropia tarttuu häneen vasta Englannissa, joten kyse ei ole niinkään vanhaan isäntämaahan riehumaan tulevasta uuden maailman hirviöstä vaan pikemminkin kerrotaan varoittava tarina siitä, millaisia tauteja varomattomaan turistiin saattaa ulkomailla tarttua.

Turistimatkasta kaikki nimittäin lähtee liikkeelle. Aluksi esitellään kaksi amerikkalaista nuorukaista, David ja Jack, jotka ovat kiertämässä Eurooppaa ja päätyvät Englannin nummille tietämättä itsekään miksi juuri sinne, vaikka tarkoitus oli päästä Italiaan kuumia misuja jahtaamaan. Illan hämärtyessä matkan varrelle osuu pahaenteisellä nimikyltillä varustettu pubi, jonka emäntä ja kantapeikot suhtautuvat turistipoikiin nuivasti. Äijien ilkeämieliset amerikkalaisvitsit ja koko paikan riidanahaluinen ilmapiiri saavat pojat jatkamaan matkaansa yötä vasten, vaikka pubiemäntä kaikesta huolimatta ei tahtoisi päästää heitä lähtemään, ja riidanhaastajatkin antavat kaksi neuvoa – pysykää tiellä ja varokaa kuuta. Tietysti kaverukset poikkeavat tieltä ja eksyvät, täysikuu alkaa kumottaa, ja lienee jo elokuvan nimen perusteella arvattavissa, mikä otus yön varjoissa vaanii.

Nimestä voi tosin myös päätellä, minne elokuva pääosin sijoittuu. David herää sairaalassa Lontoossa, saa kuulla että Jack on kuollut, ja häntä itseäänkin on raadeltu vaikka vammat eivät ole kovin vakavia. Poikien perään lähteneet pubin äijät kertovat tarinaa hoitolasta karanneesta mielipuolesta, ja lääkärit ja poliisit uskovat tämän etenkin kun todisteeksi on jäänyt äijien haulikolla ampuman alastoman miehen ruumis, mutta David muistaa aivan varmasti, että hänen ja Jackin kimppuun karkasi kyllä jonkinlainen eläin. Vastuulääkäriä ristiriita jää vaivaamaan sen verran, että hän lähtee nummille tekemään omia tutkimuksiaan, kun taas David kehittää romanssin viehkeän sairaanhoitajan kanssa ja päätyy tämän luo asumaan poliisitutkimusten ja muiden byrokraattisten selvitysten ajaksi. Nuorta onnea ilmestyy kuitenkin vainoamaan Jackin haamu, joka esittää shokkipaljastuksen – koska David selvisi ihmissuden hampaista hengissä, hänestäkin tulee ihmissusi. Pian on vieläpä taas täydenkuun aika, joten kauheita tulee tapahtumaan jos asialle ei tehdä jotain. Aluksi David kuvittelee ilmestysten olevan vain houretta, mutta jos asia tosiaan olisi niin, eihän tästä tietysti kauhuelokuvaa tulisi.

Minun piti ihan googlata, mitä kaikkea ohjaaja John Landis on aiemmin ja myöhemmin tehnyt, sillä vaikka nimi on toki tuttu, 80-luvun klassiset ohjaajat tahtovat mennä päässäni sekaisin. Landisin edelliset elokuvat ennen tätä olivat Delta-jengi ja Blues Brothers, ja myöhemmästä tuotannosta löytyy esimerkiksi Eddie Murphy -hupailu Prinssille morsian sekä muitakin kasarin ja ysärin komedioita, joissa oli tähtinä isoja nimiä. Kauhua hän vaikuttaisi kuitenkin tehneen aika vähän (vaikka en tälle nyt vahvistusta löytänyt, syy saattaa olla hänen osittain ohjaamansa vuoden 1983 Twilight Zone -elokuva, jonka kuvauksissa sattui useamman näyttelijän hengen vaatinut traaginen onnettomuus – vähemmästäkin menee maku kokonaiseen genreen), ja juuret räävittömän sorttisen nuorisokomedian parissa ovat kyllä tässäkin selkeästi nähtävissä. Heti aluksi nuoret miespäähenkilöt juttelevat naisista jokseenkin Delta-jengin tyyliin – sikäli kuin siitä elokuvasta enää mitään muistan, katsomisesta on varmasti yli 30 vuotta. Jutut ovat oman aikansa mittapuulla yllättävän rivoja ja meidän aikamme mittapuulla ilmentävät sen kaltaisia asenteita, että herkempi nykykatsoja saattaa painaa stop-nappulaa saman tien. Myöhemmin luvassa on lisää ronskeja puheita, hanssunhauskaa törmäilyä, varsin hulvaton viuhahtelukohtaus eläintarhassa ja muuta vastaavaa kasarikomedioihin oleellisesti kuuluvaa materiaalia. Loppuratkaisukin sijoittuu kaikista mahdollisista paikoista pornoelokuvateatteriin.

Pelkäksi hassutteluksi elokuva ei kuitenkaan jää, vaan alkuvaiheet pubissa ja nummilla ovat varsin pahaenteisiä ja päättyvät karmivalla tavalla. Lontooseen päästyä tosin ihmissusielementti esiintyy pitkään vain puheissa ja Davidin unissa, ja valveen maailmassa jäädään kehittelemään romanttista sivujuonta ja ihmettelemään Lontoon elämänmenoa, mutta aina välillä ilmaantuva ja kerta kerralta rujomman näköiseksi muuttuva Jackin haamu (hänen ilmiasunsa tuntuu seuraavan ruumiin mätänemisen vaiheita) pitävät kauhutunnelman yllä. Ihmissusi nähdään vasta jossain tunnin paikkeilla eli reilusti yli puolenvälin, ja sittenkin otus pysyy pääosin piilossa loppuselvittelyihin asti. Ruumiita kyllä tulee, mutta varsinaiset veritöiden yksityiskohdat jätetään katsojan mielikuvituksen varaan, mikä tosin taisi olla ikärajasäädösten sanelema pakko (samoin Davidin ja sairaanhoitajan välistä seksikohtausta tiemmä leikattiin lyhyemmäksi, vaikka on se kyllä nykyiselläänkin ihan riittävän pitkä), ja kokonaisuus tasapainoilee hyvin huumori- ja kauhuelementtien välillä. Vasta aivan lopussa mennään totaalisen sekoilun puolelle, kun ihmissusi toden teolla riehuu pitkin Lontoon katuja, ja silloin katsojan silmille heitetään odottamattoman hurjat verikekkerit.

Lontoossa kun ollaan, huumoria väännetään englantilaisten ja amerikkalaisten välisistä eroista, vaikka ehkä siltä pohjalta millaiseksi 80-luvun Hollywood-yleisö on vanhan emämaan elämänmenon kuvitellut. Keskeiset henkilöt, kuten sairaanhoitaja ja vastuulääkäri, ovat monisyisempiä, mutta moni muu lienee aivan tarkoituksellinen stereotyyppi erilaisista perushahmoista. Nähdään siis maalaispubin vanhat ja nuoremmat juntturat (yhtenä jälkimmäisistä vilahtaa jopa Young Ones- eli suomalaisittain Älypäät-sarjasta tuttu ja nyttemmin jo edesmennyt Rik Mayall, tosin hänellä ei taida olla ainakaan kovin monta repliikkiä), Scotland Yardin polisiiparina vanha jäyhäilijä ja nuorempi tohelo, sekä ihmissuden uhreina joukko rantojen miehiä, ylemmän kerroksen posh-pariskunta ja klassinen herrasmies (vain knalli puuttuu päästä), jotka liittyvät Jackin seuraksi kummittelemaan ja ovat etenkin haudantakaisessa muodossaan harvinaisen hilpeitä. Tapahtumien taustalla kuvataan myös paljon nostalgista alkukasarin Lontoon katuvilinää, ruuhkametrossa notkuvia punkkareita ja muuta ajankuvaa, mikä näin jälkijättöisesti katsoessa luo elokuvaan enemmän viehätystä kuin aikalaisnäkökulmasta kenties edes on hahmotettu.

Ennen loppurypistystä näyttävin tehostekohtaus on ensimmäinen muodonmuutos, jolla herkutellaan pitkään ja hartaasti, ja onhan se pirun komeaa jälkeä etenkin kun tietää, että kaikki on pitänyt toteuttaa fyysisillä tehosteilla. Ihmissusiaihe on toki nykypäivän vinkkelistä aika kulunut, ja olihan se periaatteessa kulunut jo 80-luvulla, mutta tuolloin oli vielä uutta ja ihmeellistä, että klassinen kauhuolento toteutettiin uuden ajan teknologialla ja vanhoja b-luokan kauhufilmejä synkemmällä ja väkivaltaisemmalla otteella. Tämä näkökulma saattaa hämärtyä nykypäivänä, kun cgi:llä voi toteuttaa käytännössä mitä tahansa ja osapuilleen kaikki on jo tehtykin, mutta esimerkiksi juuri mainittu muodonmuutoskohtaus on aikanaan ollut mestarillinen näyte oman aikansa ammattilaisten käsityötaidoista ja näyttää hyvältä edelleen. Myös komedian ja kauhun yhdistäminen on varmasti tuntunut tuoreelta, ja yhdistelmä kyllä saa nykykatsojankin hyvälle mielelle, ellei hän sitten satu olemaan kovin herkkähipiäinen. Hieman epäkorrektia meno nimittäin välillä on, mutta tulkintani mukaan päähenkilö on tarkoituskin esittää jossain määrin törppönä nuorena miehenä, joka joutuu tekemisiin yliluonnollisten vaarojen kanssa ja sen myötä kohtaamaan haastavia moraalisia ongelmia. Asetelma on heti kiinnostavampi – ja myös hauskempi – kun siihen heitettävä hahmo ei ole kovin korkeamoraalinen tai edes erityisen fiksu ja joutuu selviytymään niillä rahkeilla, jotka hänelle on annettu.

Ihmissusimyyttiä on nimittäin pistetty sikäli uusiksi, että esimerkiksi hopealuoteja ei tarvita (vaikka ne kyllä ohimennen mainitaan) eikä otuksen tappamiseen muutenkaan ole erikoismetodeja, mutta sen sijaan on lisätty sellainen twisti, että uhrien sielut eivät saa rauhaa ennen kuin viimeinenkin samaan tartuntalinjaan kuuluva ihmissusi on toimitettu hengiltä. Tässä tapauksessa siihen osaan joutuu David (hänen ja Jackin kimppuun käyvä hirviö tosiaan ammuttiin jo alussa), ja kantavaksi ideaksi nousee, että Davidin pitäisi kuolla jotta hänen uhrinsa pääsisivät lepoon. Dilemmaa rakennetaan sinänsä hyvin miltei loppuun asti, ainakin siinä määrin kuin pohjimmiltaan komediallisen elokuvan kontekstissa on tarpeen, mutta harmillisesti loppu töksähtää pahemman kerran. Periaatteessa on toimiva ratkaisu, että kaiken hupailun ja sen lomaan ujutettujen melko viitteellisten kauhukohtausten jälkeen mopo viimein päästetään karkaamaan käsistä, mutta siinä vaiheessa elokuvasta on jäljellä alle kymmenen minuuttia lopputekstit mukaanlukien, ja varsinainen lopetus on niin äkkinäinen, että tuntuu kuin aika tai budjetti olisi loppunut kesken ja elokuva olisi vain pitänyt päättää edes jotenkin. Paljon ei olisi tarvittu lisää, mutta jonkinlaista selkeämpää kaaren sulkemista jää kuitenkin kaipaamaan.

Ei hätäinen loppu silti elokuvaa pilaa, ja tällaisenaankin Ihmissusi Lontoossa on 80-luvun kauhukomedian varhainen klassikko ja tärkeä suunnannäyttäjä lajityypille, joka myöhemmissä elokuvissa hiottiin täydellisyyteen. Lisäksi se on edelleen hauska ja hyvin toteutettu, ja toimii niin nostalgiamielessä kuin ilmankin.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s