Kauko Röyhkän kauhuhenkiset kappaleet: Kaksi koiraa

Elämää on myös Narttu-yhtyeen jälkeen, ja periaatteessa Röyhkän ensimmäinen ilman Narttua tekemä levy Kaksi koiraa (tämäkin vuodelta 1990) muistuttaa Nartun viimeiseksi jäänyttä Joko-tai -levyä. Molemmat sisältävät hämmentäviä tekstejä, joista ei aina ihan hahmota, mistä niissä on kysymys.

Merkittäviä erojakin tosin on. Siinä missä Joko-tai oli tunnelmaltaan seesteinen ja musiikillisesti yhtenäinen, Kahdella koiralla kappaleiden tyylit vaihtelevat ja tekstitkin ovat sanotaan nyt vaikka rosoisempia. Jonkin verran radiossa soineen Soita se taas, Rainer -kappaleen kertosäe esimerkiksi kuuluu ”soita taas sama kipale, Rainer, soita Karvainen nainen”. (Viitataanko tällä Rainer Frimaniin? Olisi uudemmassa suomi-iskelmässä kyllä sinänsä kappaleita erikoisemmistakin aiheista.) Naarasihmisten karvankasvuun viitataan myös jatsahtavassa Iltapäivä Tainan kanssa -kappaleessa, jossa kertoja tahtoisi vierailla ”yhden Tainan” luona, mutta aikeita häiritsevät Tainan luona usein istuvat ”parrakkaat mies ja nainen”. Kyseisessä tekstissä on muitakin erikoisia yksityiskohtia – ”pojat uittaa rantaveessä mekaanista kalaa”, ”yks hattupäinen äijä seuras kauan kannoilla, käänty sitten”, ja sitä rataa. Muidenkin tekstien aiheissa on kaikenlaista hämmentävää aina eestiläisistä tietovisailuneroista (Hardi Tiidus) Vladivostokissa soittavaan rokkibändiin (Vladivostok). Jälkimmäisessä kappaleessa on jopa rumpukone, kaiketi ainoan kerran Röyhkän tuotannossa!

Kauhuhenkisiä elementtejä sisältää kuitenkin vain nimikappale, joka on jo soitannoltaan aika omituinen – introssa ja säkeistössä on nipin napin nuotissa pysyvää viulunvingutusta, kertosäkeeseen taas saadaan varsin voimalliset särökitaravallit. Ja teksti sitten… Periaatteessa alkutilanne muistuttaa Huutoa puistossa -kappaletta, kertoja maleksii torin laidalla (”minä teen tätä huvikseni, joku järkimies sanoisikin ettei kannata” – 90-luvun lopussa, kännitekstarien kulta-aikana, tämänsisältöinen tekstiviesti oli varma merkki siitä että nyt ollaan pahoilla teillä) ja kohtaa nuoren naisen, tai ”tytön” kuten kertoja häntä puhuttelee. Tällä tytöllä kuitenkin on seuranaan kaksi koiraa – ”nuo jättimäiset kaksi koiraa”, kuten niitä toistuvasti luonnehditaan.

Kunnon pelimiehenä kertojamme tietysti kysyy tytöltä ”onko nuo hevosia vaiko toiselta planeetalta”, mihin tyttö vastaa ”ne on koiria” (tytön repliikit Röyhkä laulaa aina pehmeämmällä äänellä, ei tosin sentään kimittäen). Jokin tässä vastauksessa saa kertojan päättelemään, että tytön isä on juoppo (isällä on oleellinen rooli myöhemminkin). Ainakaan ei kerrota, että tämän enempää puhuttaisiin ennen kuin ollaan jo autossa matkalla tytön luo. Kenen auto on ja miten koiranturjakkeet mahtuvat kyytiin, siihen ei puututa, mutta ilmeisesti tyttö asuu melko syrjässä, koska väliosassa kuvataan paikallista asukasta, joka pysäyttää mopedinsa ja jää katsomaan seuruetta. Tässä kohtaa kuulijaa jo alkaa arveluttaa, mihin kaikki on johtamassa.

Lopulta ollaan tytön luona, kaiketi omakotitalossa. Koirat ovat ulkona, tai oikeammin ”talon alla ajavat takaa otuksia, jotka huutavat kuin vauvat”. Kertoja kysyy tytöltä missä hänen isänsä on, ja saa vastaukseksi ”se on ulkona, haluatko mennä katsomaan sen hautaa”. Ja kappale päättyy toteamukseen ”ja niin tuo tyttö ja nuo kaksi koiraa kuuluivat minulle”, joskin lopuksi toki vielä täsmennetään ”nuo jättimäiset kaksi koiraa”. Tarinalla on siis onnellinen loppu!

…niin, mitä tästä nyt sanoisi? Monenlaisia, ja hyvinkin paljon toisistaan poikkeavia, tulkintoja voisi tehdä, mutta ehkä tyydyn vain toteamaan että kyllä tämäkin selkeästi Röyhkän kauhuhenkisiin kappaleisiin on laskettava.

(Kaksi koiraa -levyltä mainittakoon vielä kappale Ei mikään helppo homma, jossa kerrotaan tarkemmin määrittelemättömästä työpaikasta ja ”pomon pojasta”, joka kyttää alaisiaan ”kopistaan”. Se ei ole kauhua, ellei jonkinlaista absurdia arjen kauhua, mutta on joka tapauksessa ollut monissakin työpaikoissa kovin samaistuttava tekstiltään – lauletaanhan kertosäkeessä ”ei oo mikään helppo homma tehdä töitä mielipuolen kanssa”. Lopusta on myös arkikäyttöön tarttunut sitaatti, kun pomon poika kysyy aikooko kertoja jättää työyhteisön, ja vastaus on ”mä en tiedä vielä, täytyy miettii vielä”. Se sopii yllättävän moneen tilanteeseen!)

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s