Kauko Röyhkän kauhuhenkiset kappaleet: Talo meren rannalla / Antero Holm

Käsittelen nyt kaksi kappaletta kerralla, koska nämä ovat vähintäänkin temaattisesti samaa jatkumoa, elleivät jopa suorastaan jatkoa toisilleen!

Yksi syy tälle ratkaisulle on kyllä sekin, että on viimein otettava esille Talo meren rannalla, eikä minulla ole siitä loppujen lopuksi ihan hirveän paljon sanottavaa. Hyvä kappalehan se on, ja vuoden 1986 Pikku enkeli -albumi, jolta se löytyy, on Nartun kultakauden levyjä, joilla ei huonoja biisejä ole eikä oikein edes keskinkertaisiakaan. Tunnetuimmat raidat lienevät, nimikappaleen lisäksi, definitiivisen röyhkämäinen bändielämäkuvaus Vihaiset miehet ja kaiketi ainoa Suomessa tehty hyvä koulukiusaamisbiisi Kovat pojat. Muuta kauhuhenkistä kuin Talo meren rannalla ei Pikku enkelillä kyllä taida olla, ellei lasketa Tien päällä -kappaleessa ohimennen mainittua lehtiotsikkoa ”äitipuoli pilkottu hohtimilla” mutta se menisi jo venyttämisen puolelle.

Hieman erikoisena anekdoottina mainittakoon, että peräti kaksi Röyhkän kokoelmalevyä on nimetty Talo meren rannalla -kappaleen mukaan. Ensimmäinen näistä kokoelmista oli myös ensimmäinen omistamani Röyhkän musiikkia sisältävä äänite, ja on huomattava että tuo oli sitä aikaa 90-luvun jälkipuoliskolla kun Röyhkää ei cd-muodossa juuri ollut saatavilla. Kokoelma piti siis heti hankkia, mutta vaikka siinä oli joitain aivan oleellisimpia hittejä (Lauralle, Paha maa, Vihaiset miehet, Mieluummin vanha kuin aikuinen ja Paska kaupunki nyt ainakin), pääosin sille oli koottu – kaiketi kiusallaan – aika obskuureja albumiraitoja. Edistyneemmälle röyhkäilijälle se ei olisi ollut lainkaan hullumpi kooste, mutta vasta-alkaja kaipasi enemmän ”niitä vanhoja hyviä hittejä”. Sellaisia tarjosikin lähes täydellisen kattauksen pari vuotta myöhempi 20 Suosikkia -halpissarjan kokoelma, jonka nimikin oli kuvaavasti Lauralle. Toki kuvaan sopii, että samassa sarjassa ilmestyi myöhemmin toinen Röyhkä-kokoelma, jonka nimi oli jälleen Talo meren rannalla – ja sekin sisälsi aika obskuureja albumiraitoja, jopa joitain samoja kuin aiempi kaimansa.

Mutta asiaan. Talo meren rannalla -kappale kertoo lyhykäisyydessään siitä, kuinka minäkertoja katselee mystistä taloa, joka on ”arvoitus monille”, ja tahtoisi mennä sisään mutta samalla empii. Joku häntä sinne usuttaa, joku toinen taas varoittelee ”ei poika susta oo siihen” (lienee selvää, että kyse ei tässä ole konkreettisista henkilöistä). Kertoja itsekin pohtii että ”ehkä talo on lukittu eikä ole avainta, vaan jos käännyn pois en koskaan saa tietää sen ihmeistä”. Suuri osa kappaleesta on tunnelmointia tämän dilemman ympärillä, ja kun kertoja viimein menee ovelle, se ei avaudu hänelle ja hän poistuu. Teksti lienee tietysti vertauskuvallinen (mahdollisesti kuvaus vaikeasti lähestyttävän naisen vokottelusta), mutta toki sen on myös helppo tulkita kertovan cthulhumyyttisestä rakennuksesta, kuten moni kauhuharrastaja onkin jälkeenpäin tehnyt.

Harvempi sen sijaan taitaa tietää, että kappaleelle on ainakin mentaalinen jatko-osa Nartun viimeiseksi jääneellä vuoden 1990 levyllä Joko-tai. Tämä onkin aika erikoinen levy, varsin erilainen kuin oikeastaan mikään muu mitä Narttu tai Röyhkä ylipäätään on tehnyt – jossain mielessä kyllä myös Röyhkän paras levy, vaikka valinta vaikea onkin. Varsinaisia hittejä sillä ei tainnut olla, ja se onkin tyyliltään ja tunnelmaltaan niin yhtenäinen kokonaisuus, että siitä on vaikea irrottaa yksittäisiä kappaleita. Yleistunnelma on toisaalta leppeä, toisaalta mystinen (ei sentään miltei shamanistinen), ja vaikka tekstit pääosin kertovat melko arkisista aiheista, löytyy joukosta esimerkiksi Edgar Allan Poen mukaan nimetty kappale, jossa (ainakin kirjaimellisesti tulkiten) jonkinlaiset älylliset hyönteiset seuraavat vanhan ajan hienoston puutarhajuhlia, ”sfinksiltä näyttävä vallasnainen ratkaisee arvoituksen” sun muuta kiehtovaa. Kenties sekin kuuluisi tähän sarjaan, mutta kappale, jonka nyt vastoin parempaa tietoani aion irrottaa albumikokonaisuudesta, on levyn toinen henkilön mukaan nimetty eli Antero Holm.

Nimittäin jos Talo meren rannalla -kappaleessa vain pähkäillään mystiseen taloon astumista, Antero Holm -kappaleessa taloon tosiaan mennään. Kappaleen minäkertoja ei ole itse Antero Holm vaan hänen ystävänsä tai ainakin tuttunsa. Antero Holm taas on ”mies joka harvoin puhuu”, mutta myös tuntee talon asukkaat ja tietää missä he säilyttävät avainta. Ei tosin sanota, että talo tässä kappaleessa olisi meren rannalla (siitä kerrotaan vain sen sijaitsevan ”sillan tuolla puolen”) tai ylipäätään sama talo, saati että kertoja olisi molemmissa sama, mutta tiettyjä yhtäläisyyksiä on havaittavissa. Myös tämän kappaleen kertojalla vaikuttaa olevan jonkinasteinen pakkomielle päästä taloon (”haluan nähdä niiden talon, haluan nähdä sen myös sisältä”), ja on huomattava, että Talo meren rannalla -kappaleessa kertojaa puhutellaan pojaksi (”ei poika susta oo siihen”), mutta tässä ainakin Antero Holmista käytetään sanaa ”mies”, mistä voi arvella kertojankin olevan samaa ikäluokkaa – kenties siis Talo meren rannalla -kappaleen kertoja hieman varttuneempana. Samoin Talo meren rannalla päättyy siihen, että kertoja ei saa ovea auki ja vielä erikseen mainitsee syyksi että avainta ei ole, mutta Antero Holm tietää mistä avain löytyy joten nyt ongelmaan on ratkaisu!

Kuulija tosin ei pääse kurkistamaan talon sisälle tässäkään kappaleessa. Kaksi ensimmäistä säkeistöä kertoja ja Antero Holm suunnittelevat talolle lähtemistä ja kolmannessa säkeistössä he ovat jo paluumatkalla, ja on vain hyvin viitteellisesti pääteltävissä, mitä talossa varsinaisesti oli tai mitä he siellä tekivät. (Esimerkiksi mainitaan, että sisälle päästyä ei sovi koskea mihinkään vaan ainoastaan katsella, koska ”mies huomaa jos jotain vaikka kirjaa on siirretty”. Kenties talossa siis on kiellettyjä kirjoja!) Talolta palatessakin vain katsellaan rautatiesillan rakoihin ja ”ollaan hiljaa kuin murhaajat, hiljaa kuin ammattivarkaat”, eikä vierailusta puhuta. Ja sitten hypätään ajassa eteenpäin, Antero Holm on kuollut eikä kertoja tahdo tietää syytä siihen, tai niin hän ainakin sanoo. Hän myös kappaleen päätteeksi toteaa, että ”joku jos joskus päissään kysyy, mitä me tehtiin toisten taloissa”, hän kertoo siitä kysyjälle vain päällisin puolin, mutta kuulijalle ei kerrota senkään vertaa.

Koska tietoa on tarjolla niukasti ja se on kovin epämääräistä, emme saa tietää henkilöistäkään paljoa. Todennäköisesti kertoja ja Antero Holm ovat melko nuoria, vaikka tuskin sentään aivan lapsia (lapsi tai edes teini tuskin puhuttelisi ystäväänsä koko nimellä, kuten tässä tehdään, ja Antero Holmiin tosiaan viitataan toistuvasti sanalla mies). Toisaalta vieraisiin taloihin livahtaminen salaa ja omin luvin ei ole aivan aikuistenkaan harrastus, etenkin kun tarkoitus ilmeisesti ei ole varastaa mitään. Tällainen toiminta, samoin kuin Stephen King -henkinen rautatietä pitkin kulkeminen jalkaisin, toisivat äkkiseltään mieleen, että henkilöt ovat myöhäisessä teini-iässä tai nuoria aikuisia (siihen viittaisivat myös muutamat sanavalinnat, esim. Antero Holmin kuolemasta käytetty ”heitti veivinsä”). Talon asukkaista taas ei saada tietää juuri muuta kuin että he ovat ”mies ja sen vaimo”, ja näistä ainakin mies vaikuttaisi olevan hyvin tarkka talostaan. Jotain uhkaavaa heissä kyllä selkeästi on, kertoja toteaa että talolle on mentävä varhain aamulla kun asukkaat eivät ole paikalla (miksi he ovat poissa nimenomaan noin outoon aikaan?), ”etten joutuisi taas velkaan” – mitä tämä sitten ikinä tarkoittaakaan.

Kauhuelementtikin on hyvin viitteellinen, mutta sellaisen olemassaoloon kuitenkin tuntuisi viittaavan sekä talon ja sen asukkaiden epämääräinen pahaenteisyys että Antero Holmin kuolema. Vaan miksi juuri Antero Holm kuoli, vaikka kertojahan se tahtoi päästä taloon sisään, ei hän? Mikä oli Antero Holmin suhde talon asukkaisiin, jotka hän ilmeisesti ainakin jollain tasolla tunsi, ja liittyikö hänen kuolemansa siihen? Oliko hän aiemmin käynyt talossa salaa, yksin tai jonkun toisen kanssa, kenties useita kertoja? Entä sitten kertojan ja asukkaiden suhde, sellaiseenkin on etäisiä viitteitä (edellä mainittu ”velkaan joutuminen”, vieläpä ”taas”)? Ja mikä tarkalleen koitui Antero Holmin kohtaloksi? Mitään tästä kaikesta emme saa tietää, voimme vain arvailla, ja Antero Holmin tapaus jäänee ikuisesti mieltä kiehtovaksi mysteeriksi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s