Evoluutio (2001)

Koska tein juuri katsauksen Men in Black -elokuviin, päätin katsella pitkästä aikaa myös tämän vuosituhannen taitteen tieteiskomedian, jonka voi katsoa olevan osa samaa jatkumoa ja kokonaista laajempaakin lajityyppikokonaisuutta. Olen tosin vuosien varrella palannut sen pariin säännöllisen epäsäännöllisesti, onhan se ylipäätään yksi kaikkien aikojen suosikkielokuvistani – ainakin 80-luvun jälkeen tehdyistä.

Lue loppuun

Men in Black 1 – 4

Blogissa on tällä hetkellä 90 kirjoitusta, eli numero sata lähestyy kovaa vauhtia! Juhlan kunniaksi sadas kirjoitus tulee olemaan kaikkein eeppisin Luojan tähden, lopettakaa! -katselmus, jonka ehkä koskaan laadin. Aiheena on tunnettu ja suosittu, pitkään eri aikakausina jatkunut ja huomattavan monta elokuvaa sisältävä sarja, jonka kohdalla olisi voinut jo vuosikymmeniä sitten parkaista: ”Luojan tähden, lopettakaa!” Vaan vielä ei ole sen aika, ja tällä kertaa käsittelyssä ovat Men in Black -elokuvat. Ensimmäinen on toki minulle tuttu ysärin lopusta, toisenkin olen nähnyt, mutta missä vaiheessa näitä on tehty neljä?

Lue loppuun

Fantasiaa kaukomailta

Kauhua ja scifiä on kaukomailta jo nähty, joten seuraavaksi sitten fantasiaa! Näistä kolmesta ns. spekulatiivisen fiktion päägenrestä fantasia on minulle se vähiten mieluisa, ja syynä lienee, että tutustuin lajityypin eri osa-alueisiin aina vähän liian myöhään. Angloamerikkalaisia ”tallipoika paljastuu kuninkaaksi ja pelastaa pseudokeskiaikaisen maailman”-eepoksia luin vasta parikymppisenä – tai yritin, sekä David Eddingsin että Tad Williamsin sarjat jäivät kesken ja Robert Jordania en vahingosta viisastuttuani edes aloittanut – vaikka niihinhän pitäisi tarttua ahmimisikäisenä varhaisteininä, kun tärkeintä on kirjasarjan pituus ja kirjojen paksuus eikä tyyliseikoista tai sisällön kökköydestä vielä ymmärrä mitään. Angstiseen nuoreen mieheen olisi kaiketi paremmin vedonnut HBO:n Game of Thronesin tyyppinen grimdark-nihilismi, mutta siihen viimein törmätessäni olin jo yli kolmekymppinen ja synkistely ja rankistelu olivat alkaneet vähän rasittaa, joten keskenpä sekin jäi.

Vaan onhan fantasia toki laaja genre, johon kuuluu paljon muutakin kuin anglomaailman liukuhihnalta kirjoitetut verkonpainot ja niistä tehdyt verta ja tissejä -henkiset tv-sarjat. Howardilaisesta miekka&magia-novellistiikasta olen aina pitänyt, Noituri-kirjat ovat suuria suosikkejani, ja esimerkiksi tietokonepeleissä vähän köpöisempikin perusfantasiamaailma yleensä toimii, kun sitä pääsee tutkiskelemaan omin nokkineen. Myös elokuvissa olen fantasialle hieman hövelimpi, koska kirjapuolella suurin ongelma yleensä on uuvuttava pituus ja elokuva harvoin kestää kovin paljon yli kahta tuntia.

Harmi kyllä fantasiaelokuvia on aina tehty länsimaissa aika vähän, jos ajatellaan nimenomaan jälkitolkienilaista omaan kuvitteelliseen maailmaansa sijoittuvaa fantasiaa – mikä on outoa kun ajattelee, kuinka suosittu lajityyppi on vaikka juuri kirjallisuudessa ja peleissä. 80-luvulla nähtiin pari Conan barbaarin ja Willow’n kaltaista poikkeusta, mutta pitkän aikaa tehosteteknologia taisi asettaa rajoituksensa tämän tyyppisten tarinoiden toteuttamiselle, ja kun se ongelma alkoi uudella vuosituhannella poistua, oli Hollywoodissa jo päästy nykyiseen tilanteeseen, jossa elokuvien on aina oltava uusintaversioita takavuosikymmenten suosikeista. Ja takavuosikymmenillähän ei juuri tehty fantasialokuvia, enkä kyllä toivokaan näkeväni vaikkapa Willow-remakea. Uusio-Conanissa oli jo kestämistä.

Kaukomailla kaikki on toisin, ja ilmeisesti varsinkin Kiinassa tehtaillaan fantasiaspektaakkeleita oikein urakalla. Tässäkin katsauksessa sen lajin teoksia on jokunen, jos kohta myös muuta. Katsotaanpa mitä täältä nyt tulee!

Lue loppuun

Albumihaaste 2000

Albumihaaste jatkuu! Viime kerralla pääsimme vuosituhannen taitteeseen, mutta en minä musiikin kuuntelemista siihen lopettanut, vaikka aktiivisin harrastuneisuus ehkä jäikin ysärille. Vaan eräänlainen laskeva kehitys silti hiljalleen käynnistyi, ja tämän kirjoituksen teemaksi muodostuukin musiikinkuuntelutottumusteni degeneraatio, joka lie iskenyt moneen muuhunkin ja ajanut musiikkibisneksen 2000-luvulla ongelmiin. En siis ollut ainoa, sentään.

Lue loppuun

Scifiä kaukomailta

Tämän kirjoituksen pitäisi oikestaan olla nimeltään Scifiä Koreasta, sillä näköjään kaikki valikoimani elokuvat ovat korealaisia. Tiedä sitten ovatko kovin scifiä, mutta kuten juuri edellisen katsauksen alustuksessa totesin, ei se ole täällä niin justiinsa!

Lue loppuun