Tremors 1 – 7

Jatketaanpa sitten tätäkin kauheutta! Tremors-sarja on toistaiseksi katsomistani selkeästi pisin, mikä on sikäli hämmentävää etten ollut alkuperäistäkään nähnyt, ja vaikka tiedän sen nauttivan kulttimainetta, en kuvitellut sen olevan niin suosittu että tällainen määrä elokuvia tuntuisi järkevältä. Mutta onpahan jollain Maissilapsillakin vielä enemmän jatko-osia, joten kaikenlaista voi tapahtua elokuvien ihmeellisessä maailmassa! Tremorsin jatkot on tehty kahdessa aallossa, ensin kolme ysärin ja 2000-luvun taitteessa ja toiset kolme sen verran myöhään 2010-luvun lopussa, että lisääkin voi vielä olla tulossa. Kuten asiaan kuuluu, vain yksi alkuperäinen näyttelijä on pysynyt mukana alusta lähtien (sentään yksi, eihän tämäkään ole aina sanottua), ja hänkin esitti parissa ensimmäisessä vielä sivuhenkilöä.

Tremorsin konseptista en tiennyt etukäteen oikein mitään, paitsi että siinä on isoja matoja, jotka möyrivät maan alla ja syövät ihmisiä. Sarjan edetessä paljastuu, että vaikka tämä oli alkuperäinen idea, se ei ole jatko-osissa aivan koko totuus.

Lue loppuun

Amazonin scifisarjoja

Tv-sarjahan on uusi elokuva, kuten tiedämme. Samalla kun ainakin ison budjetin elokuvat muuttuvat kaiken aikaa tyhmemmiksi, kunnianhimoisemmat tekijät ovat siirtyneet sarjapuolelle, eivätkä näyttelijätkään enää pyri tv-sarjoista elokuviin vaan toisin päin. Tämän uuden aikakauden sarjojen edelläkävijä ja kuningas lienee HBO, mutta kaikki palveluntarjoajat taitavat tätä nykyä tuottaa omia sarjojaan.

Itse en ole sarjavillitykseen oikein kunnolla päässyt mukaan, sarjan katsomiseen kun menee aina tuhottomasti aikaa siinä missä elokuva vie korkeintaan pari tuntia rajallisesta elämästä, mutta olen nyt yrittänyt ryhdistäytyä. Tällä kertaa katsaus Amazon Primen tarjontaan, kun tuollainenkin suoratoistopalvelu tuli aikanaan hankittua. Ja aihepiirinä toki scifi, joka tunnetusti on paskimmillaankin parasta!

Lue loppuun

Mortal Kombat (1995) ja Doom (2005)

Luokaamme katsaus kahteen elokuvaan, jotka on tehty suosittujen tietokonepelien pohjalta. Harmi kyllä, tai onneksi, onnistuin löytämään Netflixistä vain nämä kaksi. Vielä viime vuonna siellä pyörivät Hitman (2007) ja Assassin’s Creed (2016), mutta ne olivat nyt kadonneet, enkä sitä paitsi ole ikinä pelannut kummankaan sarjan pelejä mikä olisi todennäköisesti syönyt elokuvien katsomisesta sen vähänkin huvin. Katselmuksen olisi myös oivasti täydentänyt trilogiaksi Wing Commander (1999), mutta sitä ilmeisesti ei haluta enää kenenkään näkevän koska sen löytäminen osoittautui mahdottomaksi.

Luokittelen tämän kirjoituksen kategoriaan Ysärijuustoa, vaikka Doom-elokuva onkin 2000-luvun puolelta, koska molemmat pohjana olevat pelit ovat 90-luvun alusta.

Lue loppuun

Lötköjen yö (1986)

80-luku se vain ei lakkaa tarjoamasta ihania elämyksiä! Tätäkään elokuvaa, alkuperäiskieliseltä nimeltään Night of the Creeps, en nimittäin ollut aiemmin nähnyt. Tiesin sen olemassaolosta kyllä, ja että se todennäköisesti olisi minun makuuni, mutta syystä tai toisesta tiemme eivät olleet ikinä kohdanneet. Muistan myös, että sitä käsiteltiin jo melko tuoreeltaan (kuinka tuoreeltaan uudet elokuvat sitten 80-luvulla Suomeen tulivatkin) jossain tv:n ensi-iltaohjelmassa, jota pikkupoikana tapasin katsoa, ja ohjelman naisjuontajan avauskommentti, joka käsittääkseni pääsi sitaattina mukaan elokuvan markkinointiin, oli suunnilleen ”hyi herranjestas yäk”. Tämähän jo kertoikin kohdeyleisölle, mitä on luvassa.

Nytpä sitten Lötköt viimein katsoin, kun onnistuin hankkimaan bluray-tallenteen, ja yhden katselukerran perusteella olen valmis julistamaan sen 80-lukuisen kauhukomedian kirkkaimpaan klassikkosarjaan. Jo suomenkielinen nimi ”Lötköjen yö” takaa laadun!

Lue loppuun

Barb Wire (1996)

Netflix osaa välillä yllättää. Ainakin Suomen valikoimassa on melko vähän 2000-lukua vanhempaa materiaalia (joskus tuntuu että 2010-lukua vanhempaakin on niukalti), ja harvat kasari- ja ysäripoikkeukset ovat katsottavissa vain hetken kadotakseen pian taas jonnekin muistojen Malminkartanoon. Vaan minulla kun ei ole muutakaan elämää, tulen seranneeksi tarjontaa aktiivisesti, ja niinpä yleensä bongaan tarjolle tulevat nostalgiahelmet ennen kuin ne ehtivät haipua.

Klassikko-osaston lisäksi tyrkylle ilmestyy joskus ihan kunnon ryönää, ja siitä pääsemmekin tämän kirjoituksen aiheeseen.

Lue loppuun

Jouluelokuvakatsaus

Joulunahan kuuluu tietysti katsoa Die Hard, etenkin jos viettää ns. jätkän joulua yksin tai poikaporukalla. Toki voi perustellusti sanoa, ettei Die Hard ole varsinaisesti jouluelokuva – se sijoittuu joulun aikaan, mutta juonen tai edes kovin merkittävien yksityiskohtien kannalta tällä ei ole suurtakaan merkitystä, vaan täysin saman tarinan voisi kertoa ilman jouluaspektiakin eikä se vaatisi kuin kosmeettisia muutoksia ja parin irtovitsin miettimistä uusiksi.

Johtuneeko sitten Die Hardin suosiosta, että uudemmissakin toimintaelokuvissa on käytetty joulua suunnilleen samalla tavalla mietona lisämausteena. Seuraavaksi jokunen esimerkki Netflixistä jokseenkin satunnaisotannalla.

Lue loppuun